Matkalla ollaan!

Onpa ollut jännittäviä käänteitä meidän reissulla tähän asti! Eilen lähdettiin liikkeelle Seinäjoelta, oltiin vietetty yö Emännän vanhemmilla ja jätetty Manu sinne hoitoon. Hauskoja kohtaamisia tuli heti, kun satuttiin junaan, nimittäin eräs matkustaja tunnisti minut. Emäntä sai siis heti juttukavereita. Niin sain minäkin, sillä vieruskaveriksi sattui ihana shiba inu -rotuinen koira, jonka kanssa nuuskimme toisiamme varovasti. Emäntää ja shiban omistajaa nauratti, kun minä päätinkin kääntää kaverille selkäni ja siirtyä vähän kauemmas nukkumaan. Minkäs sille mahtaa, jos kovasti väsyttää!

Tampereen asemalla tavattiin lisää minua tuntevia ihmisiä, ja minun piti tietysti niistä Emännälle ilmoittaa, vaikka se vieressä seisoikin ja väitti, että oli ne ihmiset huomannut. Minulla oli taas mukavaa, kun sain paljon rapsutuksia, ja sainpa muutaman näinkin, kun Emäntä malttoi vihdoin heltyä niitä antamaan. Matka jatkui Tampereelta Turkuun, jossa suunnattiin satamaan. Sieltäkin löytyi heti mukava pariskunta, jonka kanssa Emäntä alkoi rupatella, ja heiltä saatiin tietoa Barcelonassa asuvasta suomalaisesta, jolta voidaan saada apuja, jos sinne asti eksytään.

Laivalle mennessä tarkastettiin sekä minun että Emännän passit. Sitä ennen kuitenkin juteltiin mukavia parin järjestysmiehen kanssa, ja taas sain uusia ystäviä! Laivalla ravintoloista tuli ihan mahdottoman hyvät tuoksut, ja Emäntä joutui minua pysäyttelemään joka kerta, kun olin menossa niihin sisälle. Iltaruuan aika oli mennyt jo monta tuntia sitten, ja minulla oli huutava nälkä, siksi yritin vinkata Emännälle, että tarttis tehdä jotain. Onneksi se ymmärsi, ja antoi ruuan heti kun päästiin hyttiin.

Meidän hytti oli aika pieni, enkä yhtään tykännyt sen ovesta. Yritinkin Emännälle vinkata, että en suostu mokomasta enää kulkemaan. Istahdin käytävälle enkä suostunut liikahtamaankaan. Emäntä kuitenkin vakuutti, ettei se ovi minua lyö takamukselle, joten uskalsin mennä sisälle. Yö hytin lattialla sujui hyvin, enkä yhtään haukkunut, vaikka välillä ulkopuolelta kuului opiskelijoiden biletystä.

Aamulla ennen kuin oltiin perillä, Emäntä käytti minua lemmikkikannella. Siellä oli koirille omat pissatuspaikat, mutta minusta tuntui, että siellä oli jo niin moni koira käynyt, etten itse halunnut sinne mennä. Suostuin kuitenkin pissimään sen viereen, kun Emäntä vähän maanitteli.

Tukholmassa

Perillä Tukholmassa meidän piti mennä tulliin passintarkastukseen. Ei siinä onneksi kauaa kestänyt, mutta meidän edellä kulkevia koiria näytti vähän harmittavan, kun sillä lailla pysähdyttiin. Ja vielä, kun minä satuin tulemaan perään. Passintarkastuksessa ystävällinen mies tarkasti sirun ja passin, ja sen jälkeen saatiin jatkaa matkaa.

Tukholmassa meillä oli pari tuntia aikaa, joten käytiin rauhallisesti kävellen tutkimassa Vanhaa kaupunkia. Oli sen verran aikainen aamu, että ihmisiä ei ollut juurikaan liikkeellä. Eikä kyllä koiriakaan. Yhden sillan yli mennessämme aloin tiirailla alla uiskentelevia sinisorsia. Ne olivat sen verran kaukana, että päätin jatkaa matkaa. Olisi ollut ihan liian vaivalloista lähteä niitä katselemaan lähempää. Vanhassa kaupungissa teimme pienen turistikierroksen kuninkaan palatsin pihalla. Vartijat olivat juuri suorittamassa vaihtoa, joten pääsimme sitäkin seuraamaan. Vahdinvaihdon jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin asemalle junaa odottelemaan.

Asemallakin tuli paljon uusia ystäviä vastaan. Saimme paljon huvittuneita katseita, kun minä aloin tuijotella intensiivisesti eväsleipiään syövää pariskuntaa. Hivuttauduin vähän lähemmäs rapsuteltavaksi, ja samalla siivosin heiltä maahan pudonneen kananmunan. Päivän hyvä työ siis tehty! Matka jatkuu junassa nukkuen. Jokainen paikka voi olla nukkumapaikka, sen opetin Emännälle. Toistaiseksi junan lattiat ovat olleet ihan mukavia paikkoja vähän torkahtaa.

Matkustamme siis uusia seikkailuja kohti!

Emännän vinkit:

Viking Linella on hyvä matkustaa reittimatkaa koiran kanssa. Mukaan tarvitset passin, jossa on merkintä rokotuksista ja ekinokokkilääkkeestä. Kannattaa myös käyttää koira tarpeillaan ennen laivan lähtöä, sillä vaikka lemmikkikannella voi koiraa käyttää, ei se välttämättä ole miellyttävä kokemus. Hytissä koira ei saa nukkua sängyssä, tämä kannattaa ottaa huomioon myös.

Lemmikkikansi sijaitsee kannella 6. Sieltä löytyy puiset, pienet, tekonurmella päällystetyt pissatuspaikat, "hiekkalaatikot". Niiden haju oli ainakin meidän reissulla voimakas, minkä vuoksi Muru ei niitä halunnut käyttää. Ajatuksena kuitenkin hyvä.

Laivalta poistuessa koiran kanssa mennään tullin läpi passintarkastukseen. Kannattaa varata kuljetus satamasta keskustaan etukäteen, silloin välttyy sählingiltä. Asemakeskuksessa on kätevä käydä hakemassa take away -ruokaa, sillä niihin pääsi koiran kanssa helposti. Ravintoloita ei tällä kertaa testattu, ehkä sitten paluumatkalla.

Toisin kuin kuvittelin, Ruotsissakin on lemmikkivaunut erikseen. Onneksi sattui vastaan hyväntahtoisia ihmisiä, ja paikan vaihto onnistui helposti. Muuten olisin joutunut seisomapaikalle vaunuun. Helpotus siis!

Toistaiseksi vastaan on sattunut aivan ihania ihmisiä ja ihania kohtaamisia. Ollaan saatu Murun kanssa juttukavereita, eikä yksin ole tarvinnut olla kuin silloin, kun on lenkkeilty. Positiivisesti on matka alkanut, joten jatkoa odotellessa!