Matkavalmisteluja

Se alkoi jo viime vuoden puolella. Emäntä alkoi puhua innoissaan ystävilleen siitä, että haluaa lähteä kanssani matkalle. Kuuntelin korvat höröllä sitä, kuinka se selitti kädet viuhuen suunnitelmiaan. Ja vaikka kuinka kääntelin päätäni, en oikein tajunnut. Jotain se selvästi kuitenkin suunnitteli, sillä vaistosin sen kiihtymyksen.

Tammikuun alussa, kun olimme kirjastossa töissä, Emäntä kuulutti ostaneensa liput Interrailille. Silloin sain kuulla pääseväni ulkomaille. Emäntä joutui tekemään jo alustavat matkasuunnitelmat, kun sen piti laskea, miten paljon tarvitsee matkustuspäiviä päästäkseen tavoitteeseensa. Toisaalta oli hyvä, että vaihtoehtoja oli monia, mutta toisaalta Emäntä tuskaili vähän sitä, riittäisivätkö matkustuspäivät varmasti. Sitten se antoi minulle muutaman herkun, kun vihdoin sai päätöksen tehtyä. Kolmessa viikossa olisi viisitoista matkustuspäivää, joiden aikana ehkä päädyttäisiin Suomesta aina Portugaliin asti. Saahan sitä haaveilla, minä tuumin, tietysti on ihan eri asia, miten se matka oikeasti sitten menee.

Helmikuun aikana Emäntä varaili minua varten eläinlääkäriajan. Se oli jossain vaiheessa onnistunut hukkaamaan passin, joka minulla oli, kun viimeksi reissattiin Norjaan. Täytyi siis hommata uusi, ja samalla hoitaa rokotukseni kuntoon, etteivät ne varmasti menisi vanhaksi. Emäntä luki netistä paljon erilaisia juttuja, välillä sillä oli nenä niin puhelimessa kiinni, etten edes lujaa piippaamalla saanut sen huomiota vedettyä itseeni. Silloin tyydyin vain huokaisemaan syvään ja siirryin makoilemaan makuuhuoneen matolle. Onneksi pääsen aina välillä töihin, missä minut varmasti huomataan ja saan paljon rapsutuksia!

Näin maaliskuussa, kun matkaan oli jäljellä enää kuukausi, Emäntä alkoi vähän hermoilla. Vaistosin, että se alkoi murehtia asioita ja minua rapsutellessaan juttelikin siitä, että täytyy testata, miten saa kaiken tarpeellisen mahtumaan rinkkaan. Yhtäkkiä olohuoneen lattia, jossa minä normaalisti sain makoilla ja syödä puruluitani kaikessa rauhassa, olikin tavaroiden vallassa. Oli hauska seurata, miten Emäntä viskoi tavaroita rinkkaan. Sinne lensi kaikenlaista: vaatteita, teltta, makuupussi ja -alusta, pyyhkeet meille molemmille, ruuanlaittovälineet, ensiaputarvikkeet, lääkkeet... eniten minua tietysti kiinnosti ruoka, ja huokaisinkin helpotuksesta, kun mukaan tuli pakattua iso pussukka ruokaa sekä kivat uudet kipot minua varten. Kun kaikki lopulta mahtui mukaan, Emäntä huokaisi syvään ja vaikutti kovinkin tyytyväiseltä. Minua hieman epäilytti, miten se jaksaisi kantaa tuon kaiken, mutta ainakin voisin avustaa vähentämällä ruuan määrää  rinkassa.

Sitten seurasikin inhottavin osio minun näkökulmastani: eläinlääkärikäynti. Edellisellä käynnillä olin lähtenyt sieltä kipeänä ja vähän sekavana, ja Emäntä selitti, että minut oli steriloitu. Mitä se sitten olikin, ei ollut kivaa! Kun tajusin, missä ollaan, aloin inistä ja vinkua, vaadin ehdottomasti päästä pois. Onneksi vastaanoton tuttu työntekijä muisti minut ja halusi antaa herkkuja. Sen jälkeen totesin, että voisin olla siellä ainakin sen aikaa, kun saan herkkuja. Vastaanotossa onneksi ymmärrettiin hyvin minun tarpeitani, ja sainkin herkkuja muutaman kerran, kunnes päästiin eläinlääkärin tutkimuspöydälle.

Koska ilmeisesti pelkkä vastaanotolle tulo ei ollut tarpeeksi jännittävää, minut komennettiin vielä hissipöydälle, jolla minut nostettiin korkealle ilmaan. Se oli hurja kokemus, eikä yhtään auttanut se, että Emäntä nauroi sille, miten paljon minua jännitti. Ei olisi kuulemma tarvinnut. Se on itse korkeanpaikankammoinen, ja olisi ihan takuuvarmasti pelännyt vastaavassa tilanteessa aivan yhtä paljon. Tärisemisen sijaan se olisi varmaan nauranut hysteerisesti, niin se on tehnyt aika monesti, kun on joutunut johonkin korkeaan paikkaan.

Sain eläinlääkärikäynnin lopuksi kauniin, sinisen passin, ja herkkunappulan, jota Emäntä nimitti ekinokokkoosilääkkeeksi. Ei se onneksi lääkkeeltä maistunut, vaan oikein hyvältä, ja eläinlääkäri apulaisineen nyökkäsi tyytyväisenä, kun napsin herkun muitta mutkitta parempiin suihin. Totesin, että tällaisille käynneille voisin tulla useamminkin.

Niin. Matkaan on nyt vähän yli kaksi viikkoa, ja Emäntä on ihan täpinöissään. Se ajatteli, että voisin kirjoittaa teille matkasta tämmöistä blogia, jossa se voisi sitten lopuksi aina vinkata, millaisia huomioita ihmisten kannattaa reissua suunnitellessaan tehdä. Joten tervetuloa seuraamaan, kuinka Hailuodon Muru matkustaa Eurooppaan!

Emännän vinkit:

Interrailin kotisivuilla interrail.eu löytyy erilaisia passityyppejä seitsemän päivän lipuista kolmen kuukauden lippuihin. Sieltä voi myös tehdä matkasuunnitelman, jonka avulla on helpompi miettiä, mikä lipputyyppi kannattaa ottaa. Itse halusin panostaa reissuun, joten valitsin 1. luokan lipun, jossa on leveämmät istumapaikat ja enemmän tilaa. Vielä en osaa sanoa, kannattiko, mutta toivotaan! Osaan junista täytyy tehdä paikkavaraus etukäteen. Tämä kannattaa huomioida, kun suunnittelee matkaansa. Koska meillä ei matkasuunnitelma ole vielä täysin selvillä, on paikka varattuna vasta yhdestä junasta. Matkan edetessä selviää myös se, missä junissa vaaditaan koiralta oma lippu.

Ennen matkalle lähtöä kannattaa selvittää, mitä tauteja kohdemaissa voi tulla vastaan. Meillä on tarkoitus matkustaa myös Euroopan eteläpuoliskolla, joten sinne suositeltiin ekinokokkoosilääkityksen lisäksi myös lääkitystä sydänmatoa ja fleishmanioosia vastaan. Ekinokokkoosilääkkeet pitää ottaa kahdesti ennen matkaa ja kerran matkan jälkeen, toisen ja kolmannen annoksen välillä saa olla maksimissaan kuukausi. Ensimmäisen ja toisen annoksen välillä pitää olla vähintään kaksi viikkoa, jotta lääke ehtii vaikuttaa. Muista, että lääkkeiden anto pitää olla myös kirjattuna passiin, joten passi pitää olla ehdottomasti mukana jokaisella käyntikerralla. 

(Huonomuistisille helpotusta: passia anoessa pitäisi olla lemmikin paperit mukana, mutta ne löytyvät myös sirun ja/tai rekisterinumeron kautta, tämä tuli huomattua kantapään kautta)

En nyt ihan tarkkaa listaa laita siitä, mitä tulee otettua mukaan, mutta tietysti riittävästi säänmukaista vaatetusta, ja koska haluan varautua siihen, ettei yöpaikkaa aina löydy, on mukana oltava teltta ja muut välineet ulkona yöpymistä varten. Lisäksi omat ja koiran lääkkeet (reseptit on hyvä olla myös, sähköisetkin varmasti riittävät, mutta paperinen voi olla hyvä varmistus), passit, ruoka ja ruokakipot, vesipullot, aurinkorasvaa (koko purkkia en ota, mutta pieneen purkkiin sitä on hyvä pursottaa), pesuvälineet jne. Jos koira on niin iso, ettei se mahdu kantokoppaan, se tarvitsee joissakin maissa julkisilla kulkiessaan kuonokopan. Tämä kannattaa huomioida myös reissutarvikkeita kartoittaessaan. Matkan lopuksi teen listan siitä, mitkä tavarat olivat oikeasti hyödyllisiä ja mitä voi jättää pois (toki tämä on aina tapauskohtaista).

Kiitos kun luet tätä blogia, luen mielelläni kommentteja ja omia kokemuksia, jos sellaisia on!